Apua objektiivin valintaan
Meiltä kysellään ajoittain minkälainen linssi kannattaa valita mihinkäkin tilanteeseen. Tässä koottu listaa tyypillisimmistä kuvaustilanteista, joihin objektiivejamme on kuultu käytettävän. Kaikki linssit käyvät periaatteessa kaikkiin genreihin, minkä vuoksi tässäkin oppaassa liikkuu samat linssit aiheesta toiseen. Tärkeää on kuitenkin löytää oikea käyttötapaus ja haluttu lopputulos, jonka näistä suosituksista voi saada apua omaan valintaan. Kannattaa käydä kurkkaamassa kunkin objektiivin sivuilta esimerkkejä, joiden avulla saa hieman kuvaa objektiivin piirtämästä alueesta.
Huomioi kamerasi - kroppikenno vs täyskenno
Kamera on linssisi toinen vastakappale, joten se pitää huomioida linssiä valitessa. Olet Obiskan sivuilla, jossa vuokrataan Canon EF-linssejä, joten oletuksena on, että sinulla on Canonin järjestelmäkamera. Isoin ero kamerasta tulee kameran kennosta. Kerrataan nopeasti mikä on täyskenno ja kroppikenno ja miten ne vaikuttavat objektiivin piirtämään kuvaan eri tavoin.
Linssi piirtää aina pyöreän kuvan. Valokuvasi eivät kuitenkaan ole pyöreitä, koska kenno, joka valottaa kuvan filmin tapaan, on suorakaiteen muotoinen. Se rajaa kuvan suorakaiteen muotoiseksi, kun ylimenevä osuus valosta osuu kameran muihin osiin eikä valotu valoherkälle kennolle.
Filmikameroiden 35mm-kokoinen filmiruutu oli pitkään kameroiden yleisin filmikoko. Jotta sama linssi piirtäisi saman kuvan filmi- ja digikamerassa, myös digijärkkäreihin tehtiin usein filmikokoa vastaavat kennot. Tätä isohkoa (joskaan ei isointa, mutta ei mennä tässä artikkelissa siihen) kennokokoa kutsutaan arkikielellä "täyskennoksi" (eng. full-frame), koska se vastaa täyttä filmikameran filmiruutua.
On tehty myös pienempiä kennokokoja. Pienempi kenno mahdollistaa pienemmän kameran koon, mutta haittapuolena siihen ahdetut pikselit ovat pienempiä ja usein herkempiä esimerkiksi kohinalle. Kroppikennot ovat siis fyysisesti pienempiä kuin täyskennot. Tämän vuoksi kroppikennoissa isompi osa valosta jää kennon ulkopuolelle ja kuva ikään kuin rajautuu enemmän. Rajaaminen on englanniksi croppaamista joten sieltä tulee nimitys "kroppikenno" (eng. crop sensor).
Kennokokojen erojen vuoksi täysin sama objektiivi erilaisessa kamerassa tuottaa erilaisen kuvan.
Canonilla on järkkäreissään kolmenkokoista kennoa:
- Täyden kennon kalliimmat kamerat (osa 1D-sarjan kameroista, 5D-sarja ja 6D-sarja, suurin osa R-sarjasta)
- APS-H -kennon harvinaiset kamerat (osa 1D-sarjan kameroista)
- APS-C -kennon edullisemmat kamerat (1000D-sarja, 100D-sarja, 10D-sarja, 7D-sarja, M-sarja, osa R-sarjasta esim. R7 ja R10)
Linssin muodostamasta pyöreästä kuvapinnasta rajautuu täyskennolle laajempi näkymä kuin pienemmän APS-C -kennon rajaamalle valolle. Käytännössä pieni kenno antaa samalle linssille vähän ylimääräistä potkua telepäähän, mutta siitä on vastaavasti haittaa kun tarvitaan laajempaa linssiä.
Yleisimmät ja edullisimmat Canonin digijärkkäreiden rungot sisältävät usein APS-C-kennon, jonka "kroppikerroin" on 1,6x. Kroppikerroin tarkoittaa millä luvulla linssin polttoväli pitää kertoa, jos haluaa tietää miltä kroppikennon kuva näyttää täyskennossa.
Tämä tarkoittaa, että kroppikennoinen kamera ja 50 mm linssi tekeekin lähes samanlaisen rajauksen kuin täyskennoinen kamera 80 mm linssillä (50mm*1,6=80mm kinovastaava). Edellä olevan esimerkin mukaisesti kinovastaavuus on termi jota käytetään kuin halutaan kertoa mitä jokin linssi vastaisi täyden kennon kamerassa. "Tämä minun 16mm laajis kroppikennossani vastaa 25,6mm objektiivia täyskennossa."
Nämä kroppikertoimet ja kinovastaavuudet kannattaa muistaa, kun katsoo netistä vaikkapa esimerkkikuvia tietystä linssistä. Ne voivat rajautua eri tavoin omassa kamerassasi, jos vaikkapa linssiarvostelussa on otettu kuva täyskennoisella kameralla ja itselläsi on kroppikennoinen - sinun kuvasi tulevat olemaan rajatumpia tai "zoomatumpia" ja joskus siitä on hyötyä ja joskus haittaa.
Esimerkiksi meidän sivuilla ja yleisesti on opetettu, että 50mm on hyvä ”normaaliobjektiivi” vaikkapa kasvokuviin. Kroppikennoissa normaali onkin oikeastaan 35mm linssi, joka monessa tuleekin kittilinssinä mukana. Ja matikkakin täsmää taas: 30mm kroppikennossa kertaa 1,6 kroppikennoin on 56mm kinovastaava eli melkein samat.
Ja pari sanaa kiinnityksistä (EF, EF-s, RF, FD..)
Objektiivi pitää kiinnittää kameraan ja usein eri valmistajien linssit eivät käy toisen valmistajan kameroihin (osa toki käy, vaikkapa Sigma tekee eri valmistajien kameroihin linssejä). Edes saman valmistajan sisällä ei kaikki linssit ja kamerat käy keskenään, joten en pitää tunnistaa kiinnityksestä. Alla pikainen kertaus Canonin maailmaan.
Kiinnitystyypeittäin:
- EF-linssit käyvät kaikkiin Canon EOS -sarjan digikameroihin, joiden malli jatkuu heti jollain numerolla - esimerkiksi EOS 1D, EOS 5D MK IV, EOS 6D MK II, EOS 10D, EOS 100D, EOS 1000D jne. Älä sekoita näitä EF-linssejä EOS R-kameroihin (alla). Tätä artikkelia kirjoittaessa obiskassa on vain EF-kiinnityksellisiä objektiiveja vuokralla, mutta nyt sinun tätä lukiessa meillä voi toki olla jo muitakin.
- RF-kiinnitteiset käyvät Canon EOS R-sarjan digikameroihin. Esimerkiksi EOS Rp, EOS R5 jne. Nämä ovat uudempia kuin EF-linssit ja luultavasti korvaavat EF-linssit vuosien saatossa. Kiinnityksen osalta nämä esimerkiksi mahdollistavat enemmän datan siirtoa, minkä vuoksi ne on suunniteltu kokonaan uusiksi (=epäyhteensopiviksi) EF-kiinnityksen kanssa. EF-linssejä voi käyttää EOS R-kameroissa erillisellä adapterilla ja ne toimivat silloin erittäin hyvin.
- EF-s -linssit käyvät kroppikennoisiin Canon EOS -sarjan kameroihin, joiden malli jatkuu heti jollain numerolla. Eli siis osaan samoista kameroista, joihin EF-linssitkin käy, mutta ei kaikkiin (ei täyskennoihin). EF-s käy esimerkiksi EOS 1000D, EOS 500D, 7D jne, mutta ei esimerkiksi EOS 6D, 5D, 1D ym. EF-s linssit ovat fyysisesti hieman erilaisia kuin EF-linssit. EF-s linssit ulonevat hieman sisäänpäin niiden juuressa ja kroppikennoisissa EOS-kameroissa se on huomoitu, mutta täyskennoisissa ulokkeelle ei ole tilaa eikä linssi kiinnity niihin. Kroppikennoisiin menee siis molempia, sekä EF että EF-s -linssejä.
- M-linssit käyvät M-sarjan kameroihin. Ne ovat peilittömiä ja ainakin tätä artikkelia päivitettäessä (10/2022) kaikki kroppikennoja.
- FD-linssit ovat vanhoja, niitä käytettiin etenkin filmiaikana.
Mikä objektiivi sopii hääkuvaukseen?
Pohdi missä kuvaat ja mitä kuvaat. Jos kuvaat sisällä esimerkiksi kirkossa, tarvitset valovoimaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin saada aikaiseksi suttuisia kuvia, joissa kaikki liike aiheuttaa epätarkkuutta pitkän valotusajan vuoksi. Lisäksi kirkossa saatat haluta toimia taka-alalla huomaamattomasti, jolloin kaipaat teleä. Tällöin hyvä valinta on 70-200mm, jolla voi zoomailla kirkon reunamilta alttarille ja rajata kuvaan itse hääparin. Ongelmia 70-200:lla syntyy kuitenkin, kun pitäisi ottaa loput hääkuvat, esimerkiksi kuvata pöytäseurueita juhlapaikalla. Taitava kuvaaja saattaa ottaa tällä linssillä miljöökuvat, mutta silloin pitää tietää mitä tekee. Eli kirkkoon tämä sopii hyvin, mutta joka paikan linssi se ei ole.
Miljööseen ehkä sopii paremmin – toki suunnitelmista riippuen – jokin laajempi, kuten 50mm tai jos parin asettaa isompaa taustaa vasten, 16-35mm. 16-35mm sopii hyvin myös sisätiloihin. Sillä saa hyvät yleiskuvat kirkosta ja juhlapaikalta, vaikka sillä on ehkä vaikeampi ottaa viehättäviä kuvia yksittäisistä ihmisistä. Jos laajan linssin vie liian lähelle kasvoja tai jos kasvoja on paljon kuva-alan reunoilla, ne venyvät. Hyvä yleislinssi 16-35mm kuitenkin on.
Jos käytössä on vain yksi linssi, valinta olisi ehkä 24-70mm – se on hyvä yleislinssi ja sopii joka paikkaan hyvin, mutta harvassa se on täydellinen. Siinä on zoomia, mutta ei paljoa. Siinä on teleä, mutta ei paljoa. Jos omasta kalustearsenaalistasi löytyy esimerkiksi tämä, siihen voisi ottaa telen lisäksi.
Usein hääkuvaajalle on esimerkiksi 24-70mm ja/tai 70-200mm.
Katso myös valokuvaaja Sofia Virtasen vinkit hääkuvaukseen ja hänen kalustosuositukset blogiartikkelistamme.
Mikä objektiivi sopii urheilukuvaukseen?
Urheilukuvissa merkitsee nopeus, valovoima ja tele. Nopeudessa vaikuttaa sekä kameran nopeus – eli kuinka nopeasti kamera prosessoi kuvat ja siirtää ne kortille, mutta myös kuinka nopeasti objektiivin automaattitarkennus toimii. Lisäksi joissakin telelinsseissä on esiasetukset eri etäisyyksille, joka nopeuttaa tarkennuksen lukitusta oikealla etäisyydellä – esimerkiksi EF 70-200mm ja 100-400mm -objektiiveissa on tämä ominaisuus. 300mm:ssä on lisäksi pikanäppäin valmiille tarkennuksen lukitukselle.
Hallikuvissa valovoima tulee usein esteeksi. 100-400mm sopii hienosti ulkotiloihin ja päiväkuvaukseen, mutta sen valovoima sisätiloissa on valitettavan surkea, eikä kuvanvakaaja pelasta pitkää valotusaikaa nopeasti liikkuvassa pelissä. Halliin kannattaakin valita joko 70-200mm tai 300mm riippuen etäisyydestä ja tilaisuuden luonteesta. Hyvä yleislinssi hallikuviin on 70-200mm.
Joissakin erikoistilanteissa voi jopa 135mm/2 olla hyvä valinta, jos nopeus on vähemmän tärkeää, kohde on iso tai lähellä, liikettä vähemmän ja valovoimasta pitää saada kaikki irti. Tätä ei kuitenkaan voi suositella varauksetta, vaan erikseen harkittuihin tilanteisiin.
Järeä ja valovoimainen, ammattilaistenkin suosima objektiivi urheilukuvaukseen on 300mm f/2.8 L IS USM. Tässä on lukuisia urheilukuvaukseen sopivia asetuksia, jotka tekevät siitä hyvän valinnan silloin, kun voit pysyä paikallaan ja sinulla on tilaa omalla paikallasi (esim. kentän reunalla, mutta ei penkissä yleisön seurassa). Etenkin tämän linssin kanssa on erityisen hyvä ottaa mukaan jalusta, sillä tämä ei ole ihan kevyt.
Maksimaalista matkaa varten voi ottaa joko 100-400mm:n tai varustaa 300mm:n 2x telejatkeella, jolloin valovoima pysyy samoissa lukemissa, mutta telepäähän tulee vielä lisää jytyä.
Mikä objektiivi sopii luontokuvaukseen?
Tyypillisesti luontokuvissa vaikeinta on päästä kohteen lähelle. Tämän vuoksi kannattaa valita mahdollisimman pitkä tele. Pihalla on usein myös hyvin valoa, joten 100-400mm on hyvä valinta. Toisaalta, jos valokuvia otetaan myös hämärän aikaan, voi harkita 70-200mm:sta. Kojusta isoja eläimiä läheltä kuvatessa voi myös kuvata 70-200mm:llä, ainakin monen kojukuvaajan mielestä tuosta eteenpäin alkaa kuva menemään jo ahtaaksi.
Kolmas vaihtoehto on 300mm f/2.8 L IS, jota voi tarvittaessa jatkaa 600-milliseksi telejatkeella ilman, että valovoima kärsii pahasti. Tämä on hyvä, joskin kallis kombo kaukana sijaitsevien pienten kohteiden, kuten vaikkapa lintujen lähikuvaukseen. Tämä on myös painava kantaa, joten se ei sovellu ihan kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin, jos kannettavan kokonaisuuden painolla on merkitystä.
Kuvan rajaamisen kannalta zoomi on hyvä, sillä eläimiä kuvatessa ei välttämättä pääse liikkumaan eteen ja taakse. Eikä normaalipolttovälille yltäviä objektiiveja kannata kokonaan unohtaa. Jos kohteen lähelle pääsee, niin telet käyvät nopeasti ahtaaksi, jos haluaa kuvata isompia eläimiä kokonaisina. Tällöin myös 24-70mm voi tulla kyseeseen.
Lopuksi
Vaikka objektiivivalinnoista voi olla montaa mieltä, vain sinä tiedät oman kuvaustarpeesi parhaiten. Kannattaa pohtia koko kuvaustilanne, miljöö, kohteet, valaistus, etäisyydet ja lopulta päätyä näiden kautta johonkin sopivaan vaihtoehtoon. Jos tuntuu siltä, että on liikaa mistä valita, kannatta poistaa riskisimpiä valintoja sulkemalla niitä pois objektiivien ominaisuuksien mukaan. Tyypillinen tällainen on vaikkapa kaksi linssiä, joista toisessa on heikompi valovoima tai kaksi linssiä, joista toisesta puuttuu kuvanvakaaja. Jos taas on liian vähän mistä valita, ota vähiten huono!
Jos kaipaat mielipidettä objektiivin valintaan, voit olla meihin yhteydessä. Pohdimme asiaa kanssasi mielellämme!
Muutama kuvauscase blogista
Objektiiviehdotuksin, tietysti: